Kutsu nimeltä

Sinussa kutsuu tahto,
halusi sielusta sisimpääni,
jolloin selkäni kaarta seuraten
lepäät huokaillen myötäillen vartaloani.
Unilaulusta riemuvoittoon,
tyynestä myrskyisään
valtasi voipuu minuun,
eikä sanaasi ole vielä keksitty.
Miten voisin hiljaa puhua
kun hapuilen nimeäsi himossa,
hiljaa paikoillaan maata
kun huipuille saavun.

Tarvitsen sinulle kutsumanimen,
tulisit pyynnöstäni.

Eron mahdollisuudessa toivoit
sielunkumppanilta uutta mahdollisuutta.
Sillä minä tulin.
Oletko rakas minun sielunkumppanini?
Sillä minä pysyn.

Ikävöin

Ikävöin,

kun olemme tässä

kyllästymättä. 

Hyljeksimme toisiamme 

kaipauksesta. 

Muuriksi tullut järjetön 

ikävä. 

Rakastan kauempaa, 

vierelläsi kaipaan. 

Muistuttaa rakkaudesta, 

jonka saimme.

Ikävä. 

Rakkausasu

Yhteen sovitetuissa käsissämme
lämmittää rakkaus,
alastomien vartaloiden vaate.
Riisuttuna
mytyssä
kämmenten pohjassa,
puetaan ylle
hivellen,
kaipaillen syvempää kosketusta.
Rakkausasussa asumme yhdessä hetket.
Pitkät ajat ilman sinua kylmentävät.
Mietin, sopiiko enää?
Mutta nähdä sinut uudelleen
pukee sukat jo jalkaan.

Tulla mukaasi

Olla parasta,
ensimmäistä kertaa,
ainutlaatuista,
ainoa vain,
onko sellainen mahdollista?

Uidessa, sinä veit. Annoit minun seurata, otit kiinni, pysähdyit hetkiin. Näytit, kuinka kannat kevyesti. Vedessä sinun kanssasi sai kokea pienoiselämän. Vastakohta olet juoksijan maahan iskeviin askeliin. Liukusi jatkuu pitkälle jättämättä minua paikoilleen. Tulla perässäsi on minulle oikein. Juostessa tarvitsen juurakoiden ja kivien varalle itseni katsomaan ensin eteeni. Uidessa luotan siihen miten näen liikkeesi vaivattomana, kutsuvana tekemään samoin. Kauneuden kohtaamista odottamattomissa tilanteissa. Toiveita ja odotusta uudelleen. Vakavaa, kuin hengityksen pidättäminen pitkissä sukelluksissa. Lähellä pintaa tutumpaa, kyllä minä haluan tietää miten sukelletaan syvemmällä, päästään sinuiksi pelkojen kanssa.

Se mitä olen nähnyt, kasvaa. Vasta välähdys kaikkeutta, sitä suurinta. Valtava on sylisi vetovoima, siinä on kaikki jo ollut, miten toisessa ääripäässä hipaisuna tunnen.

Ihan hiljaa

Tarvitsen tyhjyyttä,
en sinun.
Tarvitsen hiljaisuutta,
minun.
Kunnes tulee hetkesi.
Kuiskata sormillasi
vartalosi sointuja.
Tulee hetkemme
täyttyä äänillämme.

Pilvi arkea vastaan

Sanojen, ajatusten elämä.

Toivon,
heikkoina kaikkivoipaisuuden hetkinä, 

löytyyhän meiltä pilvestä todellisuudentaju?

Onhan arjessa tulelle ilmaa?

Tekojen elämä.

Toivon,
arjen aikana, 

tulen sammumisen tarkoittavan turvallisuutta ja luottamusta,
pysyvää lämpöä. 

Onhan arjessa tulelle sytyttäjä?

Onhan uskoa, että elämässä mahdollisuus sammua ja syttyä pitää elossa?