Olen kuunnellut kovaa
lujaa puhunut,
käsitellyt karkeasti,
koska se mitä on oikeasti,
on liian pehmeää,
hiljaista
kosketusta
ei mitään tarkoittamaan.
Näyttää umpikujalta
päättyneeltä tieltä,
yksityisalueelta.
Tuntuu alkumatkalta
mukulakiviltä, sammaleiselta polulta, rantahiekalta,
tutulta,
kuin en saisi ohittaa tuntematta.
Näen väärän suunnan,
silti aita on kiipeämistä varten.
Tipun reunalta,
pudottaudun.
Rakastan kolhuja
pelkään tunnottomuutta.
Haluta sinua vain hiljaa, on mahdotonta.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Rakastuva on ikuinen
Syntyi,
eli,
menetti.
Että ihminen on pystyvä toipumaan.
Ihastui,
rakasti,
erosi.
Jokaisen vaiheen uudelleen kokemista.
Luotti,
tunnusti,
onnistui.
Rakastaa ensimmäistä kertaa uudelleen.
eli,
menetti.
Että ihminen on pystyvä toipumaan.
Ihastui,
rakasti,
erosi.
Jokaisen vaiheen uudelleen kokemista.
Luotti,
tunnusti,
onnistui.
Rakastaa ensimmäistä kertaa uudelleen.
Tunnisteet:
Kaipaus,
Kirje,
Rakkaus,
Runo,
Taustatarina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)