Runokirjani julkaisu - Mitä sanot rakkaus?

Nyt ja tässä se on, kirjani
"Mitä sanot rakkaus?" 

Kirjailija: Autio, Miia

ISBN: 9789515684875
E-kirjan ISBN: 9789528052098 

Julkaisupäivä: 19.02.2018 

Kokonaissivumäärä: 112 

Kirjan koko: 12*19 

Kansi: Pehmeäkantinen

Kirjan sanat ovat rakkauden elämänkaarta alusta loppuun, syttymistä, kaipausta ja luopumista. Sydäntä avaavaa purkausta ja käsin kosketeltavaa hyväilyä. Kuinka hyvä ihminen voikaan olla, kun kyltymättömyydessään onnistuu pysähtymään toisen rinnalle. Aina haluaa sanoa, aina haluaa kuulla, miten rakkaus tänään puhuttelee. Mitä olet halunnut kuulla rakkaaltasi? 

Sylin syvyys hukuttaa 
ihojen ääriviivojen kohdatessa. 
Pintaa silittävä käsi 
putoaa pohjaan asti. 
On kuiskaus kutsuva 
raskaalle huokaukselle. 
Rakas, kuinka kiinni olet minussa.

***

Tilaaminen

Kirjani voit tilata verkkokirjakaupoista: 
​* Suomalainen kirjakauppa
* Adlibris

Tilaa nyt! :)

Tästä blogista tulee runokirja!

Kyllä, tein sen, sanoista ja ajatuksistani kirjan. :) :D Halusin vain saada kannet ja sisällön pakettiin, on sen aika. Tunnen, että tiedän jotain, mitä joku muukin haluaisi tuntea tietävänsä. Kirja tulee julki omakustanteena.

Kerron kirjan tiedot ja verkkokaupat, kun julkaisu on tilattavissa lähiaikoina. Hui! Kiitos elämä.

Olomuotona nautinto

Sinuun laskeutuneena
inhimillisyys
on sumussa
on korkeinta,
olomuotona
nautinto.
Soljun, solisen
kuin metsäpuro keväällä
raikkaana.
Mutta sinä olet se,
joka täyttää uoman äärimmilleen
sataen taivasta
sulaen maata
tulvimaan.

Sinusta tulee

Uuvun myötätuulessa
kohtuuttoman nopealla matkalla.
Minusta
Sinusta tulee
kohtuus,
hitaus,
ikuisuus.

Aika,
jolloin vastatuulessakin vahvistun.

Rakkauden pelko

Rakastan sanoja, rakastan tunnetta.
Rakastan ihmettä, mielikuvitusta.
Rakastaisin, ettet katoaisi.
Rakastin, että olit.
On tyhjyys,
rakkauden pelkoa.

Kutsu nimeltä

Sinussa kutsuu tahto,
halusi sielusta sisimpääni,
jolloin selkäni kaarta seuraten
lepäät huokaillen myötäillen vartaloani.
Unilaulusta riemuvoittoon,
tyynestä myrskyisään
valtasi voipuu minuun,
eikä sanaasi ole vielä keksitty.
Miten voisin hiljaa puhua
kun hapuilen nimeäsi himossa,
hiljaa paikoillaan maata
kun huipuille saavun.

Tarvitsen sinulle kutsumanimen,
tulisit pyynnöstäni.

Eron mahdollisuudessa toivoit
sielunkumppanilta uutta mahdollisuutta.
Sillä minä tulin.
Oletko rakas minun sielunkumppanini?
Sillä minä pysyn.

Ikävöin

Ikävöin,

kun olemme tässä

kyllästymättä. 

Hyljeksimme toisiamme 

kaipauksesta. 

Muuriksi tullut järjetön 

ikävä. 

Rakastan kauempaa, 

vierelläsi kaipaan. 

Muistuttaa rakkaudesta, 

jonka saimme.

Ikävä. 

Rakkausasu

Yhteen sovitetuissa käsissämme
lämmittää rakkaus,
alastomien vartaloiden vaate.
Riisuttuna
mytyssä
kämmenten pohjassa,
puetaan ylle
hivellen,
kaipaillen syvempää kosketusta.
Rakkausasussa asumme yhdessä hetket.
Pitkät ajat ilman sinua kylmentävät.
Mietin, sopiiko enää?
Mutta nähdä sinut uudelleen
pukee sukat jo jalkaan.

Tulla mukaasi

Olla parasta,
ensimmäistä kertaa,
ainutlaatuista,
ainoa vain,
onko sellainen mahdollista?

Uidessa, sinä veit. Annoit minun seurata, otit kiinni, pysähdyit hetkiin. Näytit, kuinka kannat kevyesti. Vedessä sinun kanssasi sai kokea pienoiselämän. Vastakohta olet juoksijan maahan iskeviin askeliin. Liukusi jatkuu pitkälle jättämättä minua paikoilleen. Tulla perässäsi on minulle oikein. Juostessa tarvitsen juurakoiden ja kivien varalle itseni katsomaan ensin eteeni. Uidessa luotan siihen miten näen liikkeesi vaivattomana, kutsuvana tekemään samoin. Kauneuden kohtaamista odottamattomissa tilanteissa. Toiveita ja odotusta uudelleen. Vakavaa, kuin hengityksen pidättäminen pitkissä sukelluksissa. Lähellä pintaa tutumpaa, kyllä minä haluan tietää miten sukelletaan syvemmällä, päästään sinuiksi pelkojen kanssa.

Se mitä olen nähnyt, kasvaa. Vasta välähdys kaikkeutta, sitä suurinta. Valtava on sylisi vetovoima, siinä on kaikki jo ollut, miten toisessa ääripäässä hipaisuna tunnen.

Ihan hiljaa

Tarvitsen tyhjyyttä,
en sinun.
Tarvitsen hiljaisuutta,
minun.
Kunnes tulee hetkesi.
Kuiskata sormillasi
vartalosi sointuja.
Tulee hetkemme
täyttyä äänillämme.